Rento

Lehmusten viileä varjo alkukesän helteessä.
Jäätelökioskin mittari näyttää 26.
Iltapäivällä väsyttää jo hiukan,
epätodellinen tunne valtaa minut.
Kuin olisin ulkomailla,
ilma on leppeä ja vihreys heleää.

Sänkitukkainen nainen istuu lehmuksessa ja lukee kirjaa.
Tuomiokirkon kello lyö neljänneksen.
Uudenmaankadun liikenneruuhka aaltoilee ääninä,
jotka jäävät resonoimaan päälakeni pinnalle,
eivät korviin asti ulotu.

Lumous katoaa Aninkaistenmäessä,.
Joen toinen puoli on uusi keskusta,
taakse jää vanha varjoineen,
ihmeineen,
legendoineen.

* * *

Kun nyt runotorstain merkeissä olen aiheessa nimeltä Turku, niin kerronpa tässä vielä kaupan päälle tapahtuman Samppalinnan maauimalasta tämän viikon alkupuolelta. (Samppalinna on muuten paratiisi maan päällä. Voiko ihminen muuta toivoa kuin aamu-uintia ja sen päälle saunaa ollakseen onnellinen?)

Olin siis uinnin jälkeen saunassa ja siellä kaksi nuorta naista keskusteli. Heidän välillään käytiin tällainen dialogi:
- Sulla on raidat.
- Joo, nää on nyt kolmannen kerran raidat.
- Oho, aika hyvin.
- Paitsi täällä pyllyssä mulla näkyy vielä viime talven Espanja.

Ensin luulin, että puhuttiin hiuksista, mutta sitten tajusinkin...

Styylilyyli (Miia ja Tomáš osa 33)

-Saanko minä kuitenkin mennä nyt kotiin vähäksi aikaa, Miia kysy.
- Totta kai, haluatko, että mennään samaa matkaa.
- Ei, kun minä haluaisin olla nyt hetken yksin.

Miia vilkaisi kävellessään nopeasti taakseen ja näki Tomášin katsovan kiinteästi hänen peräänsä. Hän mietti kansallisuuksien kirjoa, joita tässä tarinassa oli. Hänellä itsellään suomalaiset vanhemmat, mutta norjalais-slovakialainenisoisä, Tomášilla slovakialainen äiti ja tšekkiläinen isä. Lisäksi hänen tajuntaansa viilsi ajatus siitä, että tohtori Rybářista ei ollut puhuttu vielä mitään. Kuitenkin Tomáš oli ne pakannut pöydältä mukaansa ennen kivillä kohtaamista. Toisaalta asioita oli parempikin ehkä sulatella vain yksi kerrallaan. Hän päätti kävellä koko matkan, vaikka se olikin pitkä.

Tomáš katsoi samaan pisteeseen, vaikka Miia oli jo hävinnyt näkyvistä. Naapurissa asuva pitkätukkainen blondi käveli ohi korkokengissään ja hienossa vintage-kuosisessa hameessaan. Hän ei tiennyt tytöstä muuta kuin nimen ja että tämä oli töissä design-museossa. Joskus, ennen kevättä, siis ennen Miiaa, eli aivan eri maailmanajassa, oli niitä hetkiä, jotka piti täyttää jollakin. Design-tytöllä oli ollut aktiivinen rooli niissä tyhjälle seinälle tai ikkunasta avautuvalle taivaalle piirtyvissä kuvitelmissa. Nyt hän sanoi tytölle vain hajamielisesti, että "hei".

Kotona Miia avasi tietokoneensa. Äiti oli skypessa. Miia näpytteli nopeasti:
- Hei, ukki on tainnut löytyä!

http://leelia.vuodatus.net/

Tuoksu

Kaupunki on hiljentynyt,
onhan yö.
Vaalea vihreys loistaa pihavalon kajossa
kuin kuun.

Sadekin on hiljainen
ja maa.
Ikuinen,
pysyvä maa.

Maa nostaa elämän,
se näkyy sinivuokon uusissa lehdissä.
Se nousee ylemmäs.

Pelastan tuulettumassa olleen villatakin.
Nostan sen kasvoilleni,
tunnen ihollani elämän.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3219675/246-haaste/

* * *

Rinan antama tunnustus on vieläkin jakamatta eteenpäin. Tässä linkki Rinan blogiin:

 http://kirjailijako.blogspot.com/

Ja tässä tunnustus:

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

kultturellikanttarelli.blogspot.com/
http://elamankulkija.blogspot.com/
http://kulkeekohenki.blogspot.com
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com

Mainittakoon, että aiemmin olen nimennyt alla olevan Praha-blogin samaisen tunnustuksen yhteydessä, joten eiköhän tästä tule yhteensä nyt viisi. Yritän jakaa näitä sellaisille, jotka eivät ehkä ole aiemmin saaneet samaa tunnustusta.

http://karhunkadunkafka.blogspot.com/

Niin, ja toimintaohjeet ovat seuraavat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

P-runo

Paljon pöydällä paperia,
päässä pölyä, pölinää.

Pian pääsee pois,
paikanvaihdos pikemminkin piristää.

Pahasti puuduttaa pitkä piimä.
Päivät pitkiä,
paitsi pikaisia.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3214127/245-haaste/