sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Yö Utöllä

Käsivoiteessa tuoksuu Amerikka, astetta parempien motellien Amerikka. Tällä kanelintuoksulla on nyt pärjättävä, kun tehoseerumit jäivät kotiin - tarkoituksella. Tiedän, että huomenna iho on auki, mutta tänä yönä Amerikka on täällä. Eikä ensimmäistä kertaa. Kappelin hopeakynttelikkö on nyt tyhjä, mutta jouluyönä sen kymmenen kynttilää palavat, kukin hukkuneen amerikkalaisen merimiehen muistolle.


Kettu juoksee kylätieltä kallioille, kala suussa. Laiva on satamassa, nuori merimies sanoo, että lähtö on vasta aamulla. Tiedämme. Tuuli, tyynen päivän jälkeen, puhaltaa - muuten on hiljaista.

Vuoteessa palelen, vaikka makuupussissa patterin vieressä. Uneksin kummitädistä, jonka kanssa kuljen pientä metsätietä ja käännymme polulle, jonka viittana on puusta veistetty karhu. Olemme matkalla ostamaan vaatekankaita. Herään unesta ja nousen hetkeksi istumaan. Luotsiveneet lepäävät laiturissa, kuulen yhä tuulen. Aamu sarastaa jo pohjolanvärisenä, vaaleanpunaisena.

2 kommenttia:

  1. Oh, kaunista! Sekä sanat että kuvat! Ja mikä sattuma, että ajattelin (ja bloggasin) juuri tänään Jäästä..

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoista, Helmi-Maaria. Olipa sattuma tosiaan.

    VastaaPoista