sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kaamos

Ulkopuoliset kysyvät,
miten voin elää kanssasi.

Oikeastaan en eläkään,
tulet vain vieraakseni vähää ennen
kuin kuulen vanhahtavan äänen radiosta:
"Tule jouluvieraaksemme."

Kanssasi ei ole hullumpaa.
Et vaadi minulta muuta kuin suostumusta
tummanpuhuvaan syleilyysi.

Et lävistä sydäntäni valomiekalla,
tai pakota katsomaan,
kun teet niin toisille.

Olet vieras varjoista
ja hellyytesi vielä varjoihin jää.

4 kommenttia:

  1. Rauhallinen ja sopuisa kaveri on tämä kaamos, kyllä sen kanssa pärjää, jos vain ittensä!

    VastaaPoista
  2. Suostumus tummanpuhuvaan syleilyysi - tykkäsin letkeästä runosta.

    VastaaPoista
  3. "Kanssasi ei ole hullumpaa.
    Et vaadi minulta muuta kuin suostumusta
    tummanpuhuvaan syleilyysi."

    Tässä on oikea asenne. Kaamos on tummanpuhuva syleily. Antaudutaan kaamokselle ja nautitaan. Tällä asenteella selviää pimeydestä ja sateesta. Runoilija ei karsasta mitään luonnonilmiötä. Jee! Mahtavaa! Tule kaamos! Ja hyväile minuakin!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset mukavista ja kannustavista kommenteista näin jälkikäteen. Ovat vähän kaamos, kiire ja sairastelu pitäneet blogia hiljaisena, mutta nyt yritän taas aktivoitua. :)

    VastaaPoista